Seikkaulu voi alkaa
Täällä sitä nyt vihdoinkin ollaan, Aasian auringon alla. Lähdettiin pitkänäperjantaina, Finnairin sinivalkein siivin, kohti Bangkokia. Thaimaa ei kuitenkaan ollut meidän tämänkertainen määränpäämme, vaan matka jatkui kohti Vietnamia.
Laskeuduimme Bangkokiin seitsämän aikaan aamulla. Passintarkastuksessa ei ollut tällä kertaa jonoa, joten päästiin helpolla. Rinkat mukaan ja matka jatkui kohti Don Muangin kenttää (Thaimaan toinen kansainvälisistä lentokentistä). Löysin ennakkoon netistä infoa ilmaisesta shuttle bussista, joka kulkee näiden kahden kentän välillä. Ohjeet pysäkille oli pommin varmat, niillä ei voi olla löytämättä oikeaa pysäkkiä. Busseja lähtee puolen tunnin välein ja ainut mitä vaativat on lentolippu. Eli lentolippu, tai lennon tiedot, on näytettävä ennen bussiin nousemista. Täällä löytyy tarkemmin tietoa, sitä tarvitseville; Suvarnabhumilta Don Muangille.
Bussimatka kentältä toiselle kesti vajaan tunnin. Bussi oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt, eikä istumapaikkoja ollut kovinkaan paljon. Ylämäessä vauhti hyytyi totaalisesi, mutta perille päästiin. Meillä oli aika reilusti aikaa, ennen koneen lähtöä Vietnamiiin, joten Don Muangin kentällä jouduimme odottelemaan parisen tuntia, ennen lähtöselvityksen aukeamista. Air Asian lähtöselvitykseen kun pääsee vasta 3h ennen koneen lähtöä. No mutta kentältä löytyi Starbucks, joten kahvittelun ja netin äärellä aika kului rattoisasti. Ja mikäpä on ollessa, kun lomalla kerta ollaan.
Iltapäivällä jatkettiin matkaa kohti Vietnamia, Ho Chi Minh:n kaupunkia (=Saigon). Air Asia ei pettänyt tälläkään kertaa. Lento oli ajallaan ja kaikki toimi, kuten ennenkin. Noin vuorokauden matkustamisen jälkeen olimme viimein perillä Vietnamissa, Ho Chi Minh:ssä (=HCM). HCM on Vietnamin yksi suurimmista kaupungeista. Asukkaita tällä hetkellä n. 12, 8 milj. ja mopoja kaupungista löytyy n. 6 milj. Ei siis tarvitse arvailla mikä paikallisten keskuudessa on se suosituin kulkupeli. Otettiin kentältä taksi hotellillille. Kentältä pääsee myös bussilla keskustaan, mutta kaiken matkustamisen jälkeen ei jaksettu enää jäädä säätämään. Taksi hotellille maksoi, mittarilla, 170 00 dongia eli noin 6€. Matkaa kertyi suunnilleen 7 km. Täällä kannattaa hieman kuitenkin valikoida mihin taksiin hyppää. Osa käyttää mittaria, osa ei. Lentokentällä ensimmäisenä on tarjolla ne "ei merkityt" ja niihin ei nyt ehkä ihan ensimmäisen kannata hypätä. Luotettavimpina pidetään Mailinhia sekä Vinasunia. Nämä tiettävästi käyttävät aina mittaria, joten säästyt turhalta tinkaamiselta. Kuitenkin mahdollista on, että mittaria käyttävä taksi kiertää määränpäähäsi sitä kaikista pisintä reittiä, mutta itse säästyimme tältä.
HCM:ssä hotellimme sijaitsee district 1 alueella. Kaupungin ydinkeskusta on jaettu alueisiin (=district). Turistien suosima alue on "district 1". Se kattaa vanhan keskustan, reppumatkailijoiden matka-alueen sekä keskustan pohjoisosan museot eläintarhoineen. Hotellimme, Gozy House 160, on edullinen (alle 20€/2hh), siisti ja loistavalla paikalla. Lähellä sijaitsee niin ruokapaikkoja kuin monia baareja. Baarikatuna tunnettu "Bui Vien walking street" on aivan kulman takana. Meno siellä vastaa lähinnä Pattayan baarikatua, tosin "go go"-tyttöbaarit ei ole niin edustettuina. Musiikki pauhaa täysillä ja parhaimpina menotunteina keskustelu kumppanin kanssa on mahdotonta. Tai voihan sitä keskustella, mutta välttämättä toinen ei kuule yhtään mitään. Hukkaan menee vaan hyvät, henkevät, keskustelut. Oluen sieltä saa halvimmillaan 0,70€:lla ja lasi paikallista viiniä maksaa 2,50€. Viinin ystävänä olen huomannut, että viinin hinta vaihtelee erittäin paljon. Paikallisen valkoviinin halvin hinta on ollut tuo 2,5€, mutta toisissa paikoissa siitä saa pulittaa reilun 4€. Tuontiviinit ovat sitten ihan oma lukunsa. Paikallinen valkkari on minulle ihan ok, mutta enemmän viineistä ymmrtävä tuskin arvostaisi sitä kovin korkealle.
Päiviä täällä HCM:ssä on takana nyt kolme. Molempien jalat on rakoilla, jokapaikkaan on kävelty. Tämä on meille melkoisen uutta, koska tähän mennessä, jokaisella reissulla yleisin kulkupeli on ollut mopo. Täällä liikennekulttuuri kuitenkin poikkeaa niin kovin esim. Thaimaan Chiang Mai:sta, että sekaan ei olla uskaltauduttu. Jo kadun ylittäminen on oma taiteenlajinsa, suojateitä on vähän ja liikennevaloja jalankulkijoille vieläkin vähemmän. Kävelyteiden perään on turha haikailla. Jos luulet kulkevasi sellaisella, voi mopo yllättäen tulla vastaan nurkan takaa. Silmät saa olla selässäkin ja tien ylittäminen kannattaa suorittaa määrätietoisesti, mutta ilman mitään äkkiliikkeitä. Autot ja mopot kyllä yleensä väistää, mutta alkuun se vaatii hieman opettelua, että mistä välistä tien yli kannattaa lähteä menemään. Jos et ole koskaan ollut Aasialaisessa suuraupungissa, saatta HCM olla melkoinen shokki. Thaimaan suurkaupunkeihin verrattuna, liikenne on paljon kaottisempaa ja alkuun tuntuu, että siitä puuttuu kaikki logiikka. Ja varoitus; älä koskaan luota jalankulkijoiden vihreisiin valoihin, jos sellaiset sattuu olemaan. Mopot tulevat surutta päin punaisia.
Mutta kaikkiaan käymisen arvoinen kaupunki. Meillä on tänne varattuna aikaa 5 päivää ja se on aivan tarpeeksi meille. Käydään parilla retkellä ja muuten seikkaillaan kaupunkia ristiin rastiin ominpäin. Nähtävyyksistä kirjoittelen sitten myöhemmin oman tekstin.
P & M
Laskeuduimme Bangkokiin seitsämän aikaan aamulla. Passintarkastuksessa ei ollut tällä kertaa jonoa, joten päästiin helpolla. Rinkat mukaan ja matka jatkui kohti Don Muangin kenttää (Thaimaan toinen kansainvälisistä lentokentistä). Löysin ennakkoon netistä infoa ilmaisesta shuttle bussista, joka kulkee näiden kahden kentän välillä. Ohjeet pysäkille oli pommin varmat, niillä ei voi olla löytämättä oikeaa pysäkkiä. Busseja lähtee puolen tunnin välein ja ainut mitä vaativat on lentolippu. Eli lentolippu, tai lennon tiedot, on näytettävä ennen bussiin nousemista. Täällä löytyy tarkemmin tietoa, sitä tarvitseville; Suvarnabhumilta Don Muangille.
Bussimatka kentältä toiselle kesti vajaan tunnin. Bussi oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt, eikä istumapaikkoja ollut kovinkaan paljon. Ylämäessä vauhti hyytyi totaalisesi, mutta perille päästiin. Meillä oli aika reilusti aikaa, ennen koneen lähtöä Vietnamiiin, joten Don Muangin kentällä jouduimme odottelemaan parisen tuntia, ennen lähtöselvityksen aukeamista. Air Asian lähtöselvitykseen kun pääsee vasta 3h ennen koneen lähtöä. No mutta kentältä löytyi Starbucks, joten kahvittelun ja netin äärellä aika kului rattoisasti. Ja mikäpä on ollessa, kun lomalla kerta ollaan.
Iltapäivällä jatkettiin matkaa kohti Vietnamia, Ho Chi Minh:n kaupunkia (=Saigon). Air Asia ei pettänyt tälläkään kertaa. Lento oli ajallaan ja kaikki toimi, kuten ennenkin. Noin vuorokauden matkustamisen jälkeen olimme viimein perillä Vietnamissa, Ho Chi Minh:ssä (=HCM). HCM on Vietnamin yksi suurimmista kaupungeista. Asukkaita tällä hetkellä n. 12, 8 milj. ja mopoja kaupungista löytyy n. 6 milj. Ei siis tarvitse arvailla mikä paikallisten keskuudessa on se suosituin kulkupeli. Otettiin kentältä taksi hotellillille. Kentältä pääsee myös bussilla keskustaan, mutta kaiken matkustamisen jälkeen ei jaksettu enää jäädä säätämään. Taksi hotellille maksoi, mittarilla, 170 00 dongia eli noin 6€. Matkaa kertyi suunnilleen 7 km. Täällä kannattaa hieman kuitenkin valikoida mihin taksiin hyppää. Osa käyttää mittaria, osa ei. Lentokentällä ensimmäisenä on tarjolla ne "ei merkityt" ja niihin ei nyt ehkä ihan ensimmäisen kannata hypätä. Luotettavimpina pidetään Mailinhia sekä Vinasunia. Nämä tiettävästi käyttävät aina mittaria, joten säästyt turhalta tinkaamiselta. Kuitenkin mahdollista on, että mittaria käyttävä taksi kiertää määränpäähäsi sitä kaikista pisintä reittiä, mutta itse säästyimme tältä.
 |
| Ho Chi Minh city |
 |
| Cozy House 160 |
 |
| Bui Vien walkin street, Ho Chi Minh |
Päiviä täällä HCM:ssä on takana nyt kolme. Molempien jalat on rakoilla, jokapaikkaan on kävelty. Tämä on meille melkoisen uutta, koska tähän mennessä, jokaisella reissulla yleisin kulkupeli on ollut mopo. Täällä liikennekulttuuri kuitenkin poikkeaa niin kovin esim. Thaimaan Chiang Mai:sta, että sekaan ei olla uskaltauduttu. Jo kadun ylittäminen on oma taiteenlajinsa, suojateitä on vähän ja liikennevaloja jalankulkijoille vieläkin vähemmän. Kävelyteiden perään on turha haikailla. Jos luulet kulkevasi sellaisella, voi mopo yllättäen tulla vastaan nurkan takaa. Silmät saa olla selässäkin ja tien ylittäminen kannattaa suorittaa määrätietoisesti, mutta ilman mitään äkkiliikkeitä. Autot ja mopot kyllä yleensä väistää, mutta alkuun se vaatii hieman opettelua, että mistä välistä tien yli kannattaa lähteä menemään. Jos et ole koskaan ollut Aasialaisessa suuraupungissa, saatta HCM olla melkoinen shokki. Thaimaan suurkaupunkeihin verrattuna, liikenne on paljon kaottisempaa ja alkuun tuntuu, että siitä puuttuu kaikki logiikka. Ja varoitus; älä koskaan luota jalankulkijoiden vihreisiin valoihin, jos sellaiset sattuu olemaan. Mopot tulevat surutta päin punaisia.
Mutta kaikkiaan käymisen arvoinen kaupunki. Meillä on tänne varattuna aikaa 5 päivää ja se on aivan tarpeeksi meille. Käydään parilla retkellä ja muuten seikkaillaan kaupunkia ristiin rastiin ominpäin. Nähtävyyksistä kirjoittelen sitten myöhemmin oman tekstin.
P & M
Kommentit
Lähetä kommentti