Phnom Penh, Kambodza. 21.-24.4.18

Lautalla takaisin Sihanoukvilleen

Koh Rong Samloem saarelta jatkettiin matkaa kohti Phnom Penhiä. Saarelta ensin lautalla takaisin rannikolle ja Sihanoukvillestä matka jatkui bussilla. Aasiassa bussifirmalla todellakin on väliä ja niimpä mekin vähän selailtiin nettiä ja blogeja, ennen lopullista valintaa. Vaihtoehtona olisi ollut myös minivan tai taksi, mutta muiden kokemusten perusteella kyyti niissä saattaa olla melko hurjaa, joten päädyimme bussiin.

Bussi oli ilmastoitu ja penkit pehmeät. Jalkatilaa reilusti.

Lauantai menikin sitten kokonaisuudessaan matkustamiseen. Aamupäivällä lähdettiin saarelta ja perille pääsimme alkuillasta. Bussimatka meni kaikkiaan tosi hyvin. Ei mitään valittamista. Matkan aikana, joka kesti 5,5h, pyähdyimme kerran wc:tä sekä kahvittelua varten. Bussissa ei siis ollut vessaa, mikä minua hieman jännitti. Mutta hyvin pärjäsin :-) Hotellille päästyämme oltiin taas matkustamisesta niin puhki, että drinkit hotellin allasbaarissa riitti ja sit unille.

Päivän matkareitti

Okay boutique hotel, hotellin aula.

Näkymät hotellin allasalueelta

 

Meillä oli tarkoitus viipyä Phnom Phenissä vain 3 yötä. Syy miksi edes lähdettiin sinne oli Killing Fieldsit, jotka Mikalla oli haaveena nähdä. Viime kerralla kun ne jäi näkemättä. Sunnuntaille olimme varanneet myös brunssin. Viime vuoden syntymäpäiväbrunssi oli sen verran luksusta, että haluttiin kokea se uudestaan. Pieni luksus tähänkin lomaan. Ennen brunssia kävimme aamullla ensin kiertämässä kuitenkin Royal Palacen, joka oli aivan meidän hotellimme vieressä. Päivä oli aivan törkeen kuuma, joten oli oikein järkevä valinta lähteä sinne heti aamusta. Paras aika mennä on heti kun se aukeaa eli klo 8. Me olimme siellä klo 9 ja paikka oli jo silloin turisteja pullollaan. Ihan hieno paikka, kannatti käydä. Portilta olisi saanut myös oppaan, pientä korvausta vastaan, mutta siinä helteessä historian luennot ei jaksanut innostaa. Joten kierreltin alue läpi ihan omatoimisesti. Kyllähän siitä enemmän olisi taas irti saanut oppaan avulla.

Royal Palace, Phnom Phen.

 

Mika varasi meille brunssin Sofitel hotellilta. Heillä on joka sunnuntai brunssi ja ilmeisesti jonkinlainen myös lauantaisin, ehkä. Pelkkä brunssi maksoi 59$/hlö (+palvelumaksut) ja lisämaksusta pystyi ottamaan "free flow" juomapaketin, johon kuului rajaton määrä shampanjaa, valko-ja punaviiniä sekä valikoima drinkkejä. Pitkään juomapakettia mietittiin, mutta otettiin se kuitenkin ja oli se kyllä hintansa arvoinen. Pöydät notkuivat aivan uskomattomia herkkuja ja shampanjaa kaadettiin laseihin, ennenkun lasin ehti juoda tyhjäksi. Aivan uskomaton brunssi, luksusta todellakin. Huvittavaa oli, että me mietittiin lähtiessä, onko meillä tarpeeksi hienot vaatteet ja lopulta kuitenkin hotellin omat asukkaat saapui brunssille suoraan uima-altaalta. Että ei ollut näköjään mitään pukuetikettiä, vaikka puitteet olikin uskomattoman hienot. Syödä ja juoda sai kolme tuntia ja niin se aika vaan kului yhdessä hujauksessa. Brunssin jälkeen oli otettava hotelilla pieni "välikuolema" ennen iltaa.

Tuk tukilla kohti brunssia. Onneksi ei vienyt ihan oven eteen saakka.

Jälkiruokapöytä oli aivan ihana

Ostereita, kaviaaria...

Drinkki-poika

Ei ollut tekokukkia ei (peilistä näkyvä sääreni pilaa vaan hyvän kuvan)

Pienen välikuoleman jälkeen oltiin virkeitä iltaan. Nähtävyydet sai kuitenkin olla ja keskityttiin vaan huvituksiin. Netissä seikkailtumme löydettiin skybar ja aateltiin, että mennäänkint sinne iltaa viettämään. Eclipse skybar sijaitsi pienen tuk tuk matkan päässä hotellilta. Hotellin edessä päivysti jatkuvasti kuskeja, joten kyydin sai aina helposti. Onneksi menimme sinne ajoissa, koska tunnin sisällä saapumiestamme, paikka alkoi olla aika täynnä. Ja paljon näytti olevan myös pöytävarauksiakin. Ihailtiin juomien äärellä maisemia ja nautiittiin olosta. Mukava päätös päivälle.

Näkymät baarista

Maanantaina oli vuorossa Killing Fieldsit (Choeung Ekin kuolemankentät) sekä S21 museo. Otimme tuk tukin hotellin edestä ja sovimme retkelle hinnan kuskin kanssa. Päivän retki kustansi 20$ ja aikataulu oli ihan meidän päätettävissä. Eli saimme viettää paikoissa niin kauan kuin halusimme ja kuski odotti meitä ulkopuolella.

"Choeung Ekin kuoleman kentät sijaitsevat noin 17 kilometriä  Kambodzan pääkaupunki  Phnom Penhistä etelään. Punaisten khmerien hallinnon aikana tuhansien Tuol Slengissä

olleiden vangin elämä päättyi, kun heidät kuljetettiin teloitettaviksi Choeung Ekin kuolemankentille. Kyse oli raa’asta teurastuksesta: kallisarvoisia luoteja säästääkseen vanginvartijat yleensä hakkasivat vangit kuoliaaksi lapioilla tai hakuilla ennen kuin viskasivat ruumiit valtaviin joukkohautoihin. Joukkohautoja on alueelta löydetty kaikkiaan 129 kappaletta. Vuonna 1998 uhrien muistolle pystytettiin paikalle muistokappeli,stupa. Muistokappelin keskellä on lasivitriinien takana esillä yli 8 000 uhrin pääkallot. Alkujaan paikalla oli puutarha sekä kiinalainen hautausmaa." (Lähde:wikipedia)

Muistokappeli, stupa.

Tuhansia uhrien pääkalloja

Lipun hintaan sisältyi "audio tour" eli kuulokkeet korvilla kierreltiin aluetta.

"Kuoleman puu, jota vasten teloittajat hakkasivat lapsia". Vetää sanattomaksi.

Yksi löydetty joukkohaudoista

Sateet paljastaa edelleen maasta luita, jotka kerätään säännnöllisen ajoin talteen

Emme ole koskaan käyneet missään paikassa, joka olisi vetänyt molemmat niin hiljaisiksi. Kävelimme aluetta läpi ja kuuntelimme samalla tarinoita selviytyjistä ja siitä mitä kaikkea kauheutta alueella ihmiset ovat saaneet kokea. Suosittelen todellakin tutustumaan tähän historiaan. Kaikessa kauheudessaan paikka, jota en olisi halunnut kuitenkaan jättää väliin.


Kuolemankentiltä jatkettiin matkaa kohti S21 museota, Tuol Sleng. Museo oli hyvää jatkoa kuolemankentillä oppimillemme asioille. Museo on entinen vankila, johon vangit joutuivat ennenkuin päätyivät kuolemankentille. Nämä kaksi paikkaa todellakin kannattaa käydä katsomassa, jos kaupunkiin eksyy. Edellisen paikan tapaan tämäkin veti aika hiljaiseksi molemmat. Museossakin, erillisestä maksusta, sai "audio tourin" ja se kannattaa kyllä ottaa. Paikasta ei ilman sitä saa muuta kuin pintaraapaisun. Museoalueella voi tavata myös yhden, vielä elossa olevista, vankilasta elossa selvinneistä. Harmiksemme tajusimme tämän vasta kun oltiin jo ulkona museosta. Museosta lisätietoa alla.

"Tuol Sleng on koulusta vankilaksi  ja kuulustelukeskukseksi muunnettu rakennus^. Vankilan koodinimi oli S-21^. Nykyään paikalla toimii vankilamuseo. Punakhmerien valtakaudella 1975–1979 Tuol Slengiin koottiin yli 12 000 vankia, yleensä puhutaan noin 17 000 vangista. Vangituista ainakin kaksi tuhatta oli lapsia. Eloonjääneitä oli vähän, tiedettyjä selviytyjiä on seitsämän viidestätoista tuhannesta. Punaisten khmerien hallitessa Kambodžaa myös ulkomaalaisia katosi. Jotkut näistä päätyivät Tuol Slengiin^. Vankilan oli tarkoitus olla valtion vihollisten (koulutettu väki, munkit, opiskelijat) kuulustelukeskus, mutta myös kokonaisia perheitä teloitettiin. Vangeilta haluttiin saada tunnustuksia ja nimiä kiduttamalla. Vangin keskimääräinen viipymisaika vankilassa oli kolme kuukautta. Vankeja kuoli teloiuksen ohella aliravitsemukseen, kidutukseen ja huonoon hygieniaan. Alussa vangit haudattiin vankilan pihamaalle, mutta tilan loputtua teloittaminen ja hautaaminen siirrettiin Choeung Ekin kuolemankentille kaupungin ulkopuolelle.Vietnamilaiset sotilaat löysivät vankilan vallattuaan kaupungin. Vain muutama lapsi löytyi elossa, ja muut neljätoista viimeistä vankia oli puukotettu vuotamaan kuiviin vartijoiden paettua vankilasta kiireellä. Näiden neljäntoista tuntemattoman uhrin haudat löytyvät vankilan pihalta.Virallisesti vankilaan tuotiin kuulusteltavaksi vain keskushallinnon vihollisia, mutta kansanvihollisia nähtiin olevan kaikkialla. Koulutus tai sivistys olivat usein riittävä syy vangitsemiseen, koska keskiluokka oli vallankumouksen tiellä. " (Lähde:Wikiedia)

Kaiken pahan alku ja juuri Pol Pot. Punakhmerien johtaja.

Taustalla yksi vankirakennuksista ja edessä viimeisten vankien haudat.

Sellikäytävä ja sellejä joissa vankeja kidutettiin

  

Huoneeseen oli muurattu myös pieniä sellejä, joissa tuskin mahtui makaamaan.

Kuumuus ja päivän aikana saatu tietotulva vei mehut molemmista ja museon jälkeen oltiin todellakin valmiita lähtemään takaisin. Halutessaanhan päivään olisi voinut lisätä muitakin paikkoja, mutta nämä kaksi oli meille tarpeeksi. Loppupäivä menikin sitten vain lepäillessä, ei mitään sen ihmeempiä. Olisihan kaungissa ollut paljon muutakin nähtävää, mutta nämä riitti meille. Tiistaina pakattiin jälleen rinkat ja sanottiin hyvästit tältä erää Kambodzalle. Tuk tukin nokka kohti lentokenttää ja olimme valmiita palaamaan Vietnamiin. Niitä kuulumisia sitten myöhemmin....

Hotellihuonesta löytyi, Mikan harmiksi, tämä kyltti

Kuljetustavat on täällä kyllä uskomattomia. Auton voi pakata miten vaan.