Ho Thuy Thien Waterpark, Hue, Vietnam. Hylätty vesipuisto.

Sunnuntaina jatkoimme matkaa Hoi Anista. Vaikka 9 päivää oli tosi mukavia ja rentouttavia, oli kuitenkin ihan kiva jo lähteä kohti uusia seikkailuita. Otimme kyydin hotellilta Da Nangin juna-asemalle ja lähdimme aamujunalla kohti Hueta. Junamatka oli jälleen elämys. Maisemat oli kyllä matkalla huikeat. Kolme tuntia hurahti huomaamatta maisemia ihaillessa.

Huikeita maisemia.

 

Juna pysähtyi odottamaan vastaantulevaa junaa. Hän hyppäsi ikkunasta pummilla kyytiin.

 

Hue sijaitsee keski-Vietnamissa ja on Vietnamin entinen pääkaupunki. Kaupungin jakaa kahteen osaan sen läpi virtaava "parfyymi joki". Kaupungin pohjoisosaa hallitsee kuninkaallinen kaupunki linnoitusmuureineen ja vallihautoineen. Eteläosasta löytyy puolestaan siirtomaa-ajan tyyliä edustavat ranskalaiskorttelit. Asukkaita kaupungissa on 360 000.

Saavuimme Hueen puolenpäivän maissa. Taksilla hotellille ja siitäpä sitten samanten syömään ja mopoa vuokraamaan. Saimme mopon hotellilta loppupäiväksi viidellä dollarilla eli ei ole kallista. Meillä on täällä aikaa vain kaksi päivää, joten aikaa ei ole hukattavaksi. Matkaoppaasta olin jo ennen reissua bongannut hylätyn vesipuiston, joka sijaitsee kaupungin laidalla. Se oli ehdottomasti nähtävä.

Vatsat täynnä lähdettiin iltapäivän puolella ajelemaan kohti vesipuistoa, Thuy Tien waterpark. Ukkonen kuitenkin yllätti mopoilijat ja jouduimme pitämään sadetta pienen katoksen alla. Onneksi sade ei täällä kestä yleensä kovinkaan pitkään, joten puolen tunnin päästä olimme taas tienpäällä.

Ostettiin sadetakit ja sade loppui samantien

Keskustasta matkaa puistoon on vain 9km, joten matka taittui joutuisasti. Olin lueskellut puistosta myös yhdestä blogista ja siinä oli maininta miehestä, joka päivystää portilla ja vaatii pientä sisäänpääymaksua (0,50€). Navigoimme perille ja löysimme puiston entisen sisäänkäynnin. Portilla oli kuitenkin kyltti "no visitors" ja puomit esti läpiajamisen. Portilla päivystävä mies kertoi pahoitellen, että puistoon ei saa mennä. Mikä pettymys. Mika kuitenkin rohkeasti kysyi, että jos maksamme saammeko mennä ottamaan valokuvia. Tarjosimme miehelle 100 000 dongia eli n. 4€. Hetken epäröiden, tai ainakin näytteli epäröivänsä, mies sanoi ok, kunhan emme kiipeile mihinkään emmekä töhri paikkoja. Saimme luvan viipyä 40 minuuttia. Pelisäännöt oli selvät ja portti aukesi. Mika ehti jo sanoa, että nyt siellä ei ainakaan olle sitten varmaan muita. Mutta mites kävikään.

Ajettuamme tietä pienen matkan huomasimme, etttä emme olleet ainoita turisteja ja puiston laidalla oli seuraava rahastaja. Rouva kehoitti meitä parkkeeraamaan mopon seuraavan puomin eteen ja maksu oli 5000 dongia (0,20€). Hän myös myi vettä ja sipsejä. JOS puistoon on pääsykielletty, miten on mahdollista että sisäpuolella on mopoparkki ja juomamyyjä. Niin taas turisteilta otettiin rahat pois. Juttelimme puistossa toisien kanssa ja jotkut oli maksanut puolet vähemmän. Eli se vähän riippuu paljonko tarjoat :-) Siinä oli joku paikallinen keksinyt hyvän tavan rahastaa.

Myös he olivat löytäneet tien perille

Mutta puistossa ei siltikään ollut turisteja kuin kourallinen. Kaikkiaan meitä oli siellä ehkä kymmenen. Puistoa on alettu rakentamaan vuonna 2000 ja 2004 se on avattu. 2006 sen ensimmäinen osa on ollut kokonaan valmis. Puistoa ei  kuitenkaan koskaan saatu valmiiksi, koska ilmeisestikin rahoittajilta loppui rahat. Alue on suuri, mutta vesipuistoksi huvituksia on minimaalisesti. Ehkäpä juurikin edellä mainitusta syystä. Kävijämäärän vähyyden vuoksi, puisto oli hylättynä jo vuonna 2011.

Puiston keskellä on järvi, jonka ympäri kiertää polku. Polun pääsi hyvin kiertämään mopolla. Matkaa ympäri kertyi n. 3 kilometriä. Puiston kohokohta on jättimäinen lohikäärme. Siellä on sijainnut lipun myynti ja akvaario, josta oli enää jäljellä kasa lasinsirpaleita ja akvaarioiden raamit. Lohikäärmeen lisäksi alueelta löytyy vesiliukumäet sekä iso katsomo, johon mahtuu peräti 2500 ihmistä.

Puiston keskus, jättimäinen lohikäärme

Lohikäärmeen sisällä akvaariot, joista jäljellä ei ole paljoa.

Lohikäärmeen sisäiset käytävät alkaa kasvaa umpeen.

Vesiliukumäkiä oli vain kolme

 

Uima-allas?

Katsomo johon mahtuu 2500 ihmistä...

...Sekin alkaa kasvaa umpeen.

Puiston suljettua ovensa, osa puistossa olleista krokotiileistä pelastettiin eläintarhaan, mutta osa hyljättiin sinne, josta ne löydettiin myöhemmin kuolleena (lähde: suomalainen matkaopas). Toisen lähteen mukaan puistossa olisi vielä pari vuotta sitten ollut kaksi krokotiiliä, muta turistien valitusten vuoksi ne olisi haettu sietä pois. Tiedä sitten mikä lie totuus. Mutta minulle mieluisampi vaihtoehto oli, että siellä ei niitä enää ollut.

Kaikki seinät oli töhritty jo graffiteilla.

Pääkuvaajammekin joutuu joskus kameran eteen <3

Paikka oli hieman karmiva. Varsinkin kun osaan lohikäärmeen sokkeloista hiippaili taskulampun valosssa. Mutta samalla puisto oli yksi parhaista "nähtävyyksistä" mitä ollaan reissun aikana nähty. Se oli todellakin löytö. Mika pääsi kuvaamaan kopterilla ja turisteja oli vain kourallinen. Poislähtiessä löysimme sinne myös toisen tien. Sitä pitkin tullessa pääsee kiertämään pääportin ja siinä päivystävän "rahastajan". Mutta köyhdyimme vain 4€, joten reissun budjettia se ei kaatanut.

Näkymät lohikäärmeen suusta oli hienot

Simulaattori

Näyttäisi ihan kassakaapilta

Alueelta lötyi hieno auto. Huomatkaa Hitlerin merkki keulassa!?

Ilta on saapunut Hueen ja meidän on aika käydä nukkumaan. Huomenna on luvassa armotonta nähtävyyksien kiertelyä. Lisää kuulumisia siis luvassa.
Piia ja Mika