Hanoi

Ennen Halong Bay risteilyä vietimme yhden yön Hanoissa ja risteilyn jälkeen kaksi yötä lisää. Ja tämä oli kyllä meille tarpeeksi. Vaikka Hanoi on Vietnamin pääkaupunki, on se kehityksessä Saigonia selvästi jäljessä.Tämä näkyi itselle ehkä selvimmin shoppailu tarjonnassa. Keskustan alueella taisi olla vain yksi ostoskeskus, jossa olisi ollut tarjolla kansainvälisiä merkkejä.Tosin nekin oli luokkaa Luis Vuitton ym. eli ei minulle mitään. ”Old Quorterin” eli vanhankaupungin alueelta löytyi kyllä paljon pieniä putiikkeja, lähinnä matkamuistomyymälöitä ja vaatekauppoja. Joukosta varmasti olisi löytynyt myös niitä ns.helmiä, mutta päätin jättää shoppailut kuitenkin Bangkokiin. Vanhakaupunki on siinä mielessä hauska, että eri kadut ovat erikoistuneet eri tuotteisiin. Löytyy mm. ompelutarvike-, kahvi-, rautatavara- sekä valaisinkatu. Enää jako ei ole niin selkeä kuin mitä se on ennen ollut, mutta monilla kaduilla sen kyllä huomasi ihan selkeästi. Myös ruokapaikat oli osittain jakautuneet katujen mukaan. Yhdeltä kadulta sai kanaa, toiselta sikaa ja kolmannella oli eniten kahviloita. Ruuan suhteen, jako ei ollut kuitenkaan niin selkeä, kuin tavaroiden osalta.

Ananaskoju pyörillä.

Kukkakoju pyörillä.

Eskarin päätösjuhla??

Kaupunki tarjoaa nähtävää myös vanhan kaupungin ulkopuolella. Meillä kiintiö perinteisten nähtävyyksien osalta alkoi olla kuitenkin jo täynnä, joten kirkot ym. sai jäädä. Kävimme kuitenkin katsomassa ”junakadun”, joka sijaitsee vanhan kaupungin laidalla. Paikalta ei oikeastaan löydy varsinaista katua, vaan junarata, joka kulkee talojen välistä. Kaksi kertaa päivässä juna kulkee niin, että junan ja etuovien väliin jää vain reilu metri. Tästä paikasta on muodostunut jonkinlainen nähtävyys, emmekä ollet ainoat turistit paikalla. Parhaat kuvan tästä paikasta saa videosta, jonka linkitin alle.

Kirkko matkan varrelta. Mutta oi kyllä hieno.

Junaradan kunnostusta..

Hanoissa päivät kului oikeastaan vanhanssa käupungissa. Käveltiin katuja ristiin rastiin, armottomassa helteessä. Parhaimmillaan lämmintä oli varjossa 37 astetta. Käytiin molemmat myös laittamassa hiukset kuntoon ja se kokemus jännitti hieman etukäteen. Mutta koska olen käynyt värjäämässä hiukseni myös Thaimaassa, aattelin että ehkäpä se onnistuu Vietnamissakin. Googlettamalla löysin paikan, joka oli monen turistin suosittelema. Ja hyvinhän se onnistui. Minulle tyviväri ja leikkaus maksoi 40€ ja Mikan parturi 6€. Molemmat olimme tyytyväisi lopputulokseen. Paikka ei ehkä siisteydessään yltänyt ihan Suomen tasoon, mutta ihan ok. Suurin osa asiakkaista näytti olevan turisteja ja paikassa kävikin melkoinen kuhina. Naiset näytti hoitavan värjäykset ja miehet leikkaukset, niin miehille kuin naisillekin.

Mehubaarit oli ihania.

"Niitä pieniä helmiä".  Jotain muuta kun turitikrääsää.

Vanhat rakennukset oli kauniita. Kun tajusi vaan katsoa hieman ylöspäin.

Riksakyydilläkin olisi päässyt kiertämään vanhaakaupunkia.

Hanoista päällimäisenä jäi mieleen kuumuus ja liikenne. Samoin munakahvi, joka oli meille molemmille aivan uusi tuttavuus. Kahvijuoman resepti ei ole kyllä tiedossa, ehkä niin onkin parempi. Mutta makealle se maistui. Minä tykkäsin, Mika ei. Nähtävyyksiä kun emme kierrelleet, niin niistä en osaa sanoa mitään. Pari päivää kaupungissa oli ihan jees, mutta en usko että palaisimme sinne. Ja oikeastaan se olikin meille vain Halong Bay risteilyn tukikohta. Sieltä oli helppo lähteä risteilylle ja kaikki ylimääräiset tavarat pystyimme jättämään hotelliin säilytykseen, risteilyn ajaksi.

"Munakahvila"

Siinä se nyt sitten on.

Pöydät ja tuolit ei ollut koolla pilattuja.

Nyt olemme sanoneet jo kuitenkin hyvästit Vietnamille ja matka kohti Bangkokia on alkanut. Matka on lopussa ja kotiinlähtö on jo sunnuntaina. Mutta sitä ennen vietämme vielä kaksi päivää shoppaillen ja ihanasta thai ruuasta nauttien. 7 viikkoa on mennyt aivan älyttömän nopeasti ja vielä olisi helposti mennyt toiset seitsämän. Mutta kotona odottaa kuitenkin yksi ruttukuono, jota on jo kova ikävä <3. Tässä oli meidän tämän kertainen Aasian matkamme. Se mihin suuntaamme ensi vuonna jää nähtäväksi. Sunnitelmia toki sen suhteen jo on.....

Nyt tämä ”blokkailija” vaikenee.

”Until we meet again” Piia ja Mika